Energiankäytön tehostaminen on Euroopan unionille keskeinen keino hillitä ilmastonmuutosta. EU:n jäsenmailla on sitovat energiansäästövelvoitteet, ja niitä varten eri maissa on säädetty lakeja ja velvoitejärjestelmiä energian käytön tehostamiseksi. Suomi on valinnut toisen tien. Meillä yritysten ja kuntien tekemät vapaaehtoiset energiatehokkuussopimukset ovat keskeinen keino direktiivin velvoitteiden täyttämiseksi.
– Toiminta on ollut erittäin tuloksekasta. Siksi vapaaehtoista sopimusjärjestelmää on haluttu jatkaa pitkäjänteisesti, eikä pakkokeinoja ole nähty tarpeellisiksi, seurannan ja vaikutusten arvioinnin johtaja Ulla Suomi Motivasta sanoo.
Hänen mukaansa suomalainen järjestelmä on herättänyt EU:ssa paljon huomiota – jopa hämmästystä.
– Meiltä kysytään usein, voidaanko energiatehokkuustavoitteet todellakin saavuttaa vapaaehtoisen järjestelyn kautta. Tulokset kertovat kuitenkin kiistatta, että kyllä voidaan.
Ulla Suomen mukaan myös energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanoa valvovalta Euroopan komissiolta on tullut positiivista palautetta. Se on osoitus, että suomalaista mallia arvostetaan.
– Kaikki perustuu hyvään yhteistyöhön ja luottamukseen eri toimijoiden välillä. Ketään ei lakisääteisesti pakoteta tekemään yhtä ja samaa, vaan asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi toimijat voivat energiatehokkuussopimustoiminnassa valita ja toteuttaa toimenpiteitä omista lähtökohdistaan.
Laaja kattavuus yrityksissä ja kuntakentällä
Ensimmäiset energiatehokkuussopimukset allekirjoitettiin vuonna 1997, ja nyt on meneillään kolmas sopimuskausi (2017–2025). Elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksissa ovat mukana teollisuus, energia-ala ja yksityinen palveluala. Muut energiatehokkuussopimukset koskevat kiinteistöalaa, kunta-alaa ja lämmityspolttonesteiden jakelua.
– Toimialat ovat energiankäytöltään hyvin erilaisia. Energiavaltaisessa teollisuudessa on pienilläkin teoilla löydettävissä suuria säästöjä, mutta yhtä lailla tärkeitä kokonaisuuden kannalta ovat energiankulutukseltaan pienemmillä aloilla tehtävät toimet, Energiavirastossa sopimustoiminnasta vastaava yli-insinööri Tiina Sekki sanoo.
Energiatehokkuussopimuksiin on nyt liittynyt noin 625 yritystä ja niiden yli 6600 toimipaikkaa sekä lähes 120 kuntaa ja kuntayhtymää.
Yli 11 000 energiatehokkuustoimenpidettä
Sopimuksiin liittyneiden yritysten energiankäyttö kattaa lähes 90 prosenttia teollisuuden energiankäytöstä. Mukana olevissa kunnissa asuu puolestaan yli 75 prosenttia maan väestöstä. Kaiken kaikkiaan sopimustoiminta kattaa noin 60 prosenttia Suomen kokonaisenergiankulutuksesta.
Tiina Sekin mukaan sopimustoiminnan kattavuudelle asetetut tavoitteet on saavutettu kuluvalla sopimuskaudella.
– Uusia liittyjiä otetaan kuitenkin edelleen vastaan. Energiavaltaisessa teollisuudessa on vielä muutamia yrityksiä, jotka toivoisimme saavamme mukaan. Myös kiinteistöalalla ja kunnissa on joitakin keskisuuria toimijoita, jotka ovat potentiaalisia liittyjiä.
Vuosina 2017–2019 sopimukseen liittyneiden yritysten ja kuntien toteuttamat energiatehokkuustoimet tehostivat vuotuista energiankäyttöä yhteensä noin seitsemän terawattituntia. Säästö vastaa määrältään yli 350 000 sähkölämmitteisen pientalon vuosittaista energiankäyttöä.
– Yritykset ja kunnat ovat kolmen ensimmäisen vuoden aikana raportoineet selvästi yli 11 000 toteutettua energiatehokkuustoimenpidettä. Se on valtava määrä, Ulla Suomi toteaa.
Hänen mielestään sopimustoiminnan parhaimpiin puoliin kuuluu jatkuvan parantamisen periaate. Yritykset ja kunnat eivät ole jääneet lepäämään laakereilleen tavoitteiden saavuttamisen jälkeen, vaan rima energiatehokkuuden parantamisesta on asetettu koko ajan entistä korkeammalle.
– Nyt meneillään olevalla sopimuskaudella energiansäästötavoite on suurempi kuin edellisellä kaudella. Se osoittaa, että yritykset ja kunnat ovat mukana isolla sydämellä. Uusia toimenpiteitä haetaan ja toteutetaan tosissaan, Suomi sanoo.
Paljon muutakin kuin säästöjen raportointia
Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston erityisasiantuntija Pia Kotro huomauttaa, että sopimusjärjestelmä on paljon muutakin kuin säästöjen raportointeja. Vuosien aikana kokonaisuus on rakentunut yritysten, toimialaliittojen, kuntien ja valtionhallinnon yhteiseksi verkostoksi, jossa energiatehokkuusasioista keskustellaan ja niitä kehitetään yhdessä.
Yritykset ja kunnat saavat myös järjestelmällisen tavan johtaa energiatehokkuutta, luoda tehokkaita toimintatapoja ja sitouttaa henkilöstöä edistämään asioita.
– Sopimuksissa mukana olevat sitoutuvat vapaaehtoisesti noudattamaan energiahallintajärjestelmän tyyppistä menettelyä kaikissa toimissa. Se tarkoittaa, että energiatehokkuus ja muitakin kestävän kehityksen asioita otetaan huomioon ja edistetään kaikessa toiminnassa, Kotro sanoo.
Hän huomauttaa, että energiatehokkuusdirektiivi asettaa jäsenmaille energiansäästön ohella muitakin velvoitteita. Niihin kuuluvat esimerkiksi energiatehokkuuden edistäminen yritysten ja kuntien kaikessa toiminnassa, kuten hankinnoissa, viestinnässä ja henkilöstön koulutuksessa.
– Sopimusjärjestelmä kattaa myös näitä asioita, Kotro sanoo.
Sopimukseen liittyneille yrityksille ja kunnille energiansäästöstä saatavat kustannussäästöt ovat tärkeä kannustin. Kolmen ensimmäisen sopimusvuoden aikana tehdyt energiansäästötoimet leikkaavat sopimukseen liittyneiden vuosittaisia energiakuluja yhteensä lähes 300 miljoonaa euroa.
Energiatehokkuussopimuksiin liittyneillä yrityksillä on myös mahdollisuus hakea työ- ja elinkeinoministeriön energiatukea energiaa säästävien investointien toteutukseen. Lisäksi muut kuin suuret yritykset voivat saada tukea energiakatselmuksiin, joilla kartoitetaan säästömahdollisuuksia.
Ilmastotavoitteet korostavat energiatehokkuuden merkitystä
Energiatehokkuusasioiden merkitys on korostunut viime vuosina entisestään, kun yritykset ja kunnat ovat asettaneet itselleen kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös eri toimialat ovat laatineet työ- ja elinkeinoministeriön johdolla tiekarttoja, jotka sisältävät alakohtaiset mahdollisuudet ja keinot ilmastopäästöjen leikkaamiseen.
– Energiatehokkuuden parantamisella ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisellä on keskeinen rooli hiilineutraalisuuden tavoittelussa. Tulevina vuosina energiatehokkuuden merkitys ei vähene – päinvastoin, Ulla Suomi huomauttaa.
Energiatehokkuussopimuksiin liittyneiden toimijoiden vuosina 2017–2019 toteuttamat energiatehokkuustoimet vähentävät vuotuisia hiilidioksidipäästöjä yhteensä noin 1,6 miljoonaa tonnia. Se vastaa yli 150 000 keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä.
Raportointi tärkeää tulosten osoittamiseksi
Sopimuksiin liittyneet raportoivat tekemänsä energiatehokkuustoimet ja niillä saavutetun energiansäästön Motivan ylläpitämään seurantajärjestelmään.
Pia Kotron mukaan tieto sopimuksilla saavutetusta energiankäytön tehostumisesta on koko sopimustoiminnan perusta. Tiedon kattavuudella ja luotettavuudella voidaan osoittaa, että suomalainen järjestelmä toimii. Sopimustoiminnan tuloksia on käytetty jo pitkään kansallisiin, EU-tason ja muihin kansainvälisiin raportointeihin. Keskeisin niistä on vuosittain Euroopan komissiolle laadittava yhteenveto, jolla seurataan energiatehokkuusdirektiivin sitovan tavoitteen toteutumista EU:n jäsenmaissa. Ilman vuosittaista toimenpiteiden raportointia tarkka seuranta ei olisi mahdollista.
– Suomessa yritykset ja kunnat raportoivat näistä asioista kiitettävästi jo nyt. On kuitenkin mahdollista, että sopimusjärjestelmän tarkkailuun ja raportointiin joudutaan panostamaan tulevaisuudessa vieläkin lisää, Kotro sanoo.
Suomi aikoo jatkaa vapaaehtoisuuden pohjalta
EU-tasolla Suomi on kerta toisensa jälkeen onnistunut neuvottelemaan vapaaehtoiset sopimukset hyväksyttäväksi keinoksi toimeenpanna energiatehokkuusdirektiiviä. Pia Kotron mukaan Suomi haluaa jatkaa samaa mallia jatkossakin, eikä EU:n suunnaltakaan ole tullut muutospaineita
– Vapaaehtoinen järjestelmä on näyttänyt kyntensä EU:lle. Yritykset ja kunnat raportoivat erittäin kattavasti, toimenpiteitä tehdään ja energiansäästöä syntyy. Komissio tietää, että Suomi hoitaa velvoitteensa tällä tavalla.
Suurimpana haasteena Kotro näkee EU-tasolla mahdollisesti kiristyvät energiatehokkuustavoitteet. Tämä saattaa sisältyä komission esitykseen uudeksi energiatehokkuusdirektiiviksi, joka on määrä julkistaa tänä kesänä.
– Paineita kiristyksiin on, sillä kaikki kivet on käännettävä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Voi olla, että EU-tasolta tulee entistä tiukempia velvoitteita. Samalla on odotettavissa kiristyksiä energiatehokkuustoimien ja niiden säästöjen seurantaan.
Nykyiseen energiatehokkuusdirektiiviin on kirjattu energiatehokkuuden paraneminen EU:ssa vähintään 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Lisäksi jäsenmaille on säädetty sitova energiansäästövelvoite kaudelle 2021–2030. Sen saavuttamisessa tuloksekkaalla sopimustoiminnalla on keskeinen rooli, kuten oli edellisellä velvoitekaudellakin 2014–2020.
Erityisesti velvoitekauden ensimmäisinä vuosina sopimukseen liittyneiden yritysten ja kuntien tekemillä energiatehokkuustoimilla on suuri laskennallinen merkitys kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa.
– Nykyiset sopimukset on neuvoteltu yritysten ja kuntien kanssa vuoteen 2025 saakka. Niillä on suunniteltu saavutettavan voimassa olevat energiatehokkuustavoitteet.
Kotron mukaan yritysten ja kuntien kannalta pitkäjänteisyys ja selkeys niin tavoitteissa kuin velvoitteissa on tärkeää, koska energiatehokkuustoimenpiteiden suunnittelu, toteutus ja rahoitus vaativat suunnitelmallisuutta.
– Etenkään isoja säästötoimenpiteitä ei suunnitella ja toteuteta saman tien.
Teksti: Matti Remes
Kuva: Istock
Artikkeli julkaistu alunperin Energiaviraston Reilua Energiaa -lehden 06/2021 numerossa
