Helsingin yliopisto kuuluu pääkaupungin suurimpiin kiinteistönomistajiin, jolla on keskustan ohella laajat kampusalueet Kumpulassa, Meilahdessa ja Viikissä. Lisäksi yliopistolla on eri puolilla maata tutkimuslaitoksia ja yksiköitä Hangosta Kilpisjärvelle.
Ympäristöasiantuntija Jarna Heikkilä Helsingin yliopiston kiinteistöpalveluista sanoo, että energiatehokkuustyön suurimpia haasteita on kiinteistökannan moninaisuus.
Joukossa on hyvin eri-ikäisiä ja käyttötarkoitukseltaan erilaisia rakennuksia. Keskustan vanhimmat kiinteistöt on rakennettu 1800-luvulla, kun taas muilla kampuksilla on paljon 2000-luvulla valmistuneita rakennuksia.
– Yksi haaste ovat Museoviraston suojelemat historialliset rakennukset. Niissä joudumme pohtimaan asioita aivan eri näkökulmista kuin uudemmissa kiinteistöissä, joissa voimme toteuttaa vapaammin erilaisia energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja, Heikkilä toteaa.
Energiansäästössä oman haasteensa tuovat tutkimuskäytössä olevat kiinteistöt. Monet tutkimuslaitteet vievät paljon energiaa, mutta sitä kuluttaa myös isojen laboratoriotilojen vaatima ilmanvaihto.
– Tutkimus ja opetus ovat kuitenkin yliopiston päätehtävä, jonka ehdoilla myös energiatehokkuustyötä on tehtävä, Heikkilä huomauttaa.
Strategia velvoittaa säästämään energiaa
Heikkilän mukaan yliopisto on ottanut viime vuosina energiatehokkuuden parantamisessa entistä määrätietoisemman otteen. Siihen velvoittaa yliopiston strategia, jossa kestävä kehitys on nostettu läpileikkaavaksi teemaksi.
– Olen ollut pitkään yliopistolla töissä. Aluksi tuntui, että ympäristöasiat olivat sivuroolissa, mutta nyt on ollut hienoa nähdä niiden nousevan todella merkittävään asemaan.
Heikkilän mukaan strategia antaa vahvan selkänojan energiaa säästäville toimille.
– Strategiassa asetetut tavoitteet valuvat alaspäin ja pakottavat kaikki yksiköt huomioimaan ne omissa toimintaohjelmissaan.
– Toki myös energian hinta kannustaa energiansäästöön. Tällä kiinteistömäärällä energiankulutuksen vähentämisellä on iso taloudellinen vaikutus.
Energiansäästö korostuu korjausrakentamisessa
Heikkilän mukaan käytännössä energiatehokkuuden korostaminen näkyy esimerkiksi siinä, että jokaisen rakennushankkeen projektisuunnitelmassa on vakiokohta, joka velvoittaa suunnitteluvaiheessa selvittämään mahdollisuudet säästää energiaa ja ottaa käyttöön uusiutuvaa energiaa.
– Energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet ovat näin oleellinen osa rakennushankkeita ja kunnossapidon töitä.
Korjausrakentamisessa painopiste on etenkin energiaa säästävässä talotekniikassa ja energiankulutuksen ohjausta parantavassa automatiikassa.
Laitteiden uusimisen yhteydessä kiinnitetään huomiota uusien laitteiden hyötysuhteeseen. Saneerauskohteissa on myös otettu käyttöön lämmön talteenottoja.
Energiansäästön ohella yliopisto on asettanut tavoitteen uusiutuvalle energialle. Sen mukaan kulutetusta energiasta viisi prosenttia olisi paikan päällä tuotettua vuoteen 2025 mennessä.
– Uusiutuvan energian tuotantoa tutkitaan kaikissa rakennushankkeissa, mutta asiaa edistetään myös erillisillä hankkeilla. Esimerkiksi Viikissä on tulossa suunnitteluun biokaasulaitos, joka hyödyntäisi koetilan eläinten lantaa.
Energiankulutuksen seuranta tärkeää
Helsingin yliopiston konserni on nyt ensimmäistä kertaa mukana kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksessa ja on asettanut kaudelle 2017–2025 kymmenen prosentin energiansäästötavoitteen vuoden 2018 tasosta.
Tavoite on 2,5 prosenttia korkeampi kuin kiinteistöalan sopimusten vähimmäistaso.
– Jos pitkän tähtäimen PTS-suunnitelma ja investointiohjelma toteutuvat suunnitellusti, kymmenen prosentin energiansäästötavoite toteutuu.
Heikkilä kertoo, että energiatehokkuussopimukseen liittymisen jälkeen yliopistolla on parannettu merkittävästi energiankäytön seurantaa ja raportointia. Työssä auttaa kiinteistöhallinnan ohjelmistoratkaisu, jonka kautta voidaan seurata reaaliajassa lähes kaikkien yliopiston kiinteistöjen energiankulutusta.
– Se auttaa myös hahmottamaan havainnollisesti, millaisia vaikutuksia eri toimenpiteillä ja investoinneilla on ollut energiatehokkuuteen.
Helsingin yliopisto on maan suurin ja vanhin tiedekorkeakoulu, jossa on noin 35 000 opiskelijaa ja lähes 4 000 tutkijaa ja opettajaa.
TEKSTI: Matti Remes
KUVA: Linda Tammisto/Helsingin Yiopisto
